An autopsy to biohacking #edcmooc

Quantified self and biohacking - this is the fad today. What is it all about? Biohacking means constant (or close to) follow up of a variety of bodily functions: heart rate, sleep quality, stress level etc. The amount of instruments available to do these measurements is wide and broadening rapidly. It is possible to follow up many things taking place in your body. It is also possible to evaluate what may happen in the future, e.g. through dna analysis and recognition of hereditary diseases.

The mental mindset related to biohacking seems to be an issue to observe. Biohackers are seen to indetify themselves with transhumansit ideologies, an belief that it is both possible and desirable to so alter the human condition funfamentally through the use of technologies in order  to develop a superior post-human being. Biopunk mindsets are also involved, emphasizing do-it-yourself ideologies. Non-hierarchial (medical) science i.e. personal and individual science seems to be in focus too.

Measuring is one thing. It may be of interest (and fun) to follow up whatever seems to be relevant in relation to individual mind and body. Developing a new narcississtic religion around beliefs of super-human abilities to influence anything and everything inside your body sounds unrealistic and - well - a bit boring.

Sources:
http://en.wikipedia.org/wiki/Biohacking 

Is internet making us stupid?

There seems to be reason to be worried concerning the issue of what the net does to our brains, our ways to handle information, our ability to focus on the systemic complexity of our realities. Being online means, mainly, being in relation to short texts, short video clips, pictures. Many of us, like myself, find it difficult to concentrate on long complex narratives etc. Think about it, when was the last time you heard someone tell that s/he had been absorbed into the texts of Dostoyevski or Tolstoi. We just do it any more, (practially) nobody reads long complex narratives with a variety of protagonists and anagonists involved.

Is it so that our culture, our media, and our net do their best to make us stupid? Obviously there is something we need to consider and do. By this I don't mean not being in the net. Such an idea would be naive and irrational. What we need to thing about is how to be in the net in a way that helps develop ability to complex thinking, to understand the systemic nature of - well - systems we are immersed into, to be able to deal with unavoidable complexities and paradoxes in human life.

My idea is not to draft the solutions, just one approach here. Internet is by its nature short-termist. This means that everything we do there takes usually only a short time. Then we do something else etc. What might help are ways to slow down the natural speed from one issue to another topic. One way to do this could be through tempting ways to serve novels, short and long, through internet. Thereby Kindle may be one relevant way to approach this issue.

P.S.
According to Kidd & Castano reading literature seems to have relevant influence. For example literature in the 16th century seems to have boosted humanitarian revolutions like anti-slavery and anti-torture movements. Readers were able to emphasize with people in different situations through reading. An important question arises concerning how the prevailing practice of no-longer-reading-anything-longer-than-what-can-be-seen-on-screen influences us.

Sources:
Carr, N. (2008). Is google making us stupid? The Atlantic. July/August.
Kidd, D.C. & Castano, E. (2013). Reading literary fiction improves theory of mind. Science.

Fukuyamas idea of the end of history makes no sense #edcmooc #edcmoocw3

I had the pleasure of listening to Henry Minzberg in Montreal last summer. He referred to Fukuyama’s idea – not by mentioning his name, but whom else could he have meant – by saying that the idea of the end of history would also mean the end of thinking. Fukuyama’s idea is obviously based on the triumph of capitalism and this as the final and highest form of human existence. Minzberg said according to my notes that this idea is something dead wrong. I had thought that there is something out-of-place and wrong with Fukuyama’s history related thinking. Minzberg helped me see where this distortion lies. Shortly it is related (my interpretation) to an omnipotent, self-centered notion of “our present way” being the best, most advanced and highest form of existence. There have been similar ideas in various phases of history before, and the sustainability of present western life-form is for many reasons something that cannot last. Well, having now said what I felt important I can focus upon Fukuyama’s new ideas. Orwell’s and Huxley’s dystopias certainly seem to have been realized in the present day realities. NSA surveillance may be the most far reaching violation of intimacy. 

To be continued ...

Mixing a full network course approach with a blended learning approach #edcmooc

I am reflecting here some recent personal experiences related to the implementation of a university course utilizing a network learning and a blended learning approach. This open university course is available in a network version. This means that the participants can access all the course contents fully through net. The course is also utilizing a blended learning approach with live meetings in a classroom delivered in real time to net too.

The picture above is from the genuine setting from Thursday evening. The session takes place in external (i.e. not own university) facilities. What has been a technical challenge is access to internet. Therefore the connection was built here through my own laptop and through alternative connection. In the backpack I also carry a reserve video cannon; not needed this time. A good quality video camera stands on a tripod (front left) allowing various angles to the lecturer as well as the audience.

Course delivery takes place through Adobe Connect (AC), that seems to be a solution that is only partially reliable. Nevertheless having now developed a relationship with this solution everything seems to be running quite smoothly. Net participants express though frequently  some voice as well as picture delivery related problems. The course materials are shown through AC, and there is a one-direction voice connection from the classroom to the net. The net participants do not use their own audio, but interact by means of writhing in the chat area. This is because having audio on through all participating PCs in AC would cause a cacophony that could not be handled.

The real challenges in implementing a network course this way are related to the pedagogical as well as didactical practices. Handling an course with interactive real-time discussions with participants on site as well as with online participants is something that demands very good beforehand thinking. Running the course and discussing the topics with the students in the classroom (in this case some 30 of them) takes all the focus of the teacher. Simultaneously there is a lively discussion going on in the net chat (with a group of 30 participants there) that demands monitoring and interaction too. Our solution here - in this pilot course - was to bring in another person as chat discussion facilitator. His role is both to follow the classroom discussion as well as the chat discussion. The facilitator takes part in the chat as well as brings some topics from there to the classroom discussion. Such a two teacher model seems to be functioning, but is naturally not the most effective way to act. 

Whether a mix of a network course and a blended course makes sense is an issue that needs to be thought over after gathering some more experience. There are though good reasons to try to implement both approaches in the same package.

Quantified self and biohacking (vol 2)

 

Some personal reflection on biohacking, and this in relation to physical activity. I have utilized heart rate monitor, pedometer and recently a cardiac readiness measurement tool. Omegawave is an instrument that according to the product information "gives you an overall summary of your body’s training readiness; telling you the status of your cardiac system readiness on a scale of 1 to 10, where 10 indicates full recovery from your previous workout." I have had this tool as well as phone application for it for a couple of months. This instrument measures a large amount of information through a two minute heart rate follow up.

The left side of the picture above shows overall cardiac readiness before a hard exercise. This consisted of some 14 km of running with a group of athletes. Cardiac readiness was on good level before training and is on a fair level a day after. Makes sense, but this can also be felt in the body without any extra information. You may ponder what is the extra value of it.

Of course this is not all the information the system provides. There is a lot more available. The question is whether the user is willing (and able) to dig deep into all data available. What could make sense is a change to provide all the heart data gathered to your physician for him/her to analyze when time comes. Whether this is possible or not is not known to me, but could be an additional feature of the system.

I am still probing the tool as well as the results. This all looks very interesting, but will I be able to find real use or not remains to be seen.

Quantified Self and Biohacking #edcmooc

 Leonardo da Vinci: The Proportions of the Human Figure (Vitruvian Manek) (1490; Pen, ink and watercolour over metalpoint)

The topic of ”Quantified self and biohacking" is of relevance from the point of view of digital culture, and probably also from the angle of future e-learning potential. Paradoxically there is simultaneously something extremely appealing in this approach, and something that gives you shivers.

Well what is this phenomenon then all about? As far as I understand it, quantified self is all about deepened self-knowledge through numbers. Biohacking contains the means and instruments utilized for acquiring information about physical states. Practical and well-known measurement instruments are for example pedometers and heart-rate monitors. The array of various tools to measure what happens inside is expanding rapidly. Applications that help to analyze measurement results are available and can be utilized to define actions to be done based upon measurement results received.

What is new in new measurement possibilities is the potential of gathering deep going information in real time and continuously about human physical states. The measurements combine mind and body. Everyday actions and their physical counterparts can be observed simultaneously. Bodily information in various situations becomes visible. (Ruckenstein, 2012)

The shivers part of this short comment is related potential outcomes of expanding self-control in a narcissistic individual focused culture. A god-like belief in our ability to monitor and manipulate our own existence and experiences contains risk factors. These obviously exist both on individual and on social level. An easy to see individual level risk is addiction. Our life may turn out to monitoring it through intelligent gadgets. In this process we may forget to live.


Sources

Quantified self & biohacking Finland. Main event Nov. 5, 2013.
http://quantifiedself.fi/2013/10/28/quantified-self-biohacking-finland-main-event-5-11/
 
Ruckenstein, M. (2012). Mittarein kuvattu elämä: arjen analytiikasta biopoliittisiin pyrkimyksiin. Kuluttajatutkimuskeskuksen vuosikirja. http://www.ncrc.fi/files/5706/07_mittarein_kuvattu_elama_vuosikirja2012.pdf (Nov 6, 2013)

Risto's e-learning and digital cultures (MOOC) reflections

By Nemomain (Own work) [CC-BY-SA-3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], via Wikimedia Commons

 What is a MOOC, and is it a fresh phenomenon?

Have understood that Michel Foucault had a MOOC, os at least a MOC, at his disposal in 1970s. He was highly appreciated as a philosopher, and his lectures were considered as a French national treasure. In principal everyone was expected to have a free access to hear him. In practice this was all but impossible. For this reason the lectures were taped and distributed through various media available at that time. Foucault also discussed the problems in one-directional mass-lectures. Talking to several people was not the same thing as talking with them, he said.

They’re made out of meat (Week 3, Film 4)

Got lost in the hyperspace, and happened to look this film a bit early in the course. Enjoyed it a lot - not the least because I have utilized this short by Terry Bisson in a written form as an eye opener to diversity in a Diversity Management course. It gives you an idea why "strange" may feel the way it does.

Tieto ja sitä muokkaavat trollit

Tieteellinen tieto ei koskaan ole ehdottoman totta. Tiede pyrkii selittämään ja ymmärtämään ilmiöitä. Tiede kuvaa mahdollisimman rehellisesti ja objektiivisesti havainnoista määrättyjen lähtökohtaoletusten pohjalla ja tietyn metodologisen analyysin perusteella tehtyjä tulkintoja. Nämä tulkinnat eli tieteen tulokse ovat edelleen kriittisesti uudelleenarvioitavissa. On toivottavaa, että myös uudelleenarviointi perustuu tieteen kriteereihin ja tutkimukseen.

Näin ei valitettavasti aina ole. Massaviestintä on ihastunut trolleista eli äärimmäisiä mielipiteitä - usein kiivaasti ja halventavasti - esittävistä kommentoijista. Erityisesti televisiossa nämä asetelmat tuottavat hyvän shown, muttta saattavat haitata vahvasti perustellun tieteellisen tiedon välittymistä. Trollien mielipiteet perustuvat usein johonkin muuhun, kuin laajaan tutkimukseen ja vahvaan tieteelliseen näyttöön. Taustalla saattaa olla vahva vakaumus omaan näkökulmaan löysän arkiajattelun perusteella. Syynä saattaa olla myös oma taloudellinen intressi jonkin tuotteen ja palvelun myyntiin liittyen. Oman asiantuntijanäkyvyyden avulla myyntiä on mahdollista edistää.

Uudet pohjoismaiset ravitsemussuositukset perustuvat (mitä ilmeisimmin) laajaan ja monipuoliseen lääketieteelliseen tutkimukseen. Niitä voidaan pitää tämän hetken tieteellisenä "totuutena" siitä mikä on terveellistä ihmisruokaa. Kovan rasvan runsasta syöntiä pidetään merkittävänä terveysriskinä. Samanaikaisesti hyvin arvovaltaiselta vaikuttavat ja lääkärin ammatissa toimivat henkilöt esittävät voimakkaan propagandistisesti ravitsemussuositusten vastaisia mielipiteitä, joiden mukaan kovan rasvan (voi) syönti ei ole epäterveellistä, vaan pikemminkin terveellistä:

Itä-Suomen opisto julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan voi aiheuttaa sydäninfarktia. Ei uskoisi, että moisia "tutkimuksia" julkaistaan vielä vuonna 2013, sillä ne eivät vastaa nykyajan vaatimuksia siitä, miten asioita pitäisi oikeasti tutkia.

Vastaava asetelma luotiin perjantaina 4.10.2013 A-studio: Stream -ohjelmassa, jossa ravitsemussuosituksiin perehtynyt asiantuntija ja niitä selvästi kevyemmällä tieteellisellä näytöllä kritisoiva henkilö asetettiin vastakkain. Näin syntyy tilanne, jossa vahvasti perusteltua tieteellista tietoa arvoidaan tasavertaisen näköisessä asetelmassa perusteilla, jotka eivät oikeastaan pohjaa juuri mihinkään.

YK:n kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tuore raportti on saanut ja tulee todennäköisesti saamaan vastaansa runsaasti trolleja ja näille suunnattua media-aikaa. Ihmisen tuottamasta ilmastomuutoksesta vallitsee vahva tieteellinen yksimielisyys. Ilmiö ei ole mukava ja sen kiistäminen on laiskan ajattelun helppo ratkaisu. Vaihtoehdot edellyttävät rankkaa pohdintaa ja myös toimenpiteitä.

Äänekkäitä kärjistyneitä epä- ja osatotuuksia erittävien trollien käsittelyyn tarvitaan uusia ajattelullisia keinoja. Yhdysvaltalainen tieteen popularisointiin keskittyvä Popular Science -lehti meni askeleen pitemmälle ja poisti verkkosivultaan artikkelien kommentoinnin mahdollisuuden. Perusteena käytettiin sitä, että pieni erittäin kovaääninen keskustelijoiden joukko pystyi kommenteillaan väristämään kuvaa todellisuudesta.

Ilmastodenialistien ja kerationistien ym. ääriryhmien kotimaan (tarkkaan mietitty ja ehkä perusteltu) malli voi tulla harkittavaksi myös Suomessa.Tietoa ja "tietoa" on vaikea erittaa toisistaan. Trollien tunnistaminen on tärkeä informaatiolukutaidon kompetenssi, jonka kehittämistä on syytä vakavasti pohtia.



Teemaa valottavia lähteitä:

http://yle.fi/uutiset/uudet_ravitsemussuositukset_pistavat_voin_ja_punaisen_lihan_pannaan/6859115

http://www.anttiheikkila.com/blogi/ita-suomen-opisto-jyraa-margariinin-puolesta/'

http://www.aamulehti.fi/Ulkomaat/1194842145143/artikkeli/lampeneva+ilmasto+iskee+rajuimmin+pohjoisessa.html

http://yle.fi/uutiset/kun_trollit_tukahduttavat_totuuden__nettikeskustelu_voi_vinouttaa_maailmankuvaa/6859760

Kuinka kivi kestää ja kuka vastaa?

Ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentaminen on "megaluokan sosiotekninen projekti", jonka tulevaisuushorisontti on laitoksen käyttönäkökulmasta yli sata vuotta ja radioaktiivisten aineiden puoliintumisaikojen vuoksi kymmeniä tai satoja tuhansia vuosia. Päätös loppusijoituksesta on paitsi tekninen, niin myös yhteiskunnallinen ja moraalinen kannanotto. Kiinnostavaa on se, miten kvartaalitalouden ohjaama ja muuten mikroperspektiivillä toimivat yritykset ja yhteiskunnat kykenevät kurottumaan kaikki aikaisemmat hahmotushorisontit ylittävään supermakroperspektiiviin. Näin vielä asiassa, joka on potentiaalisesti erittäinen vaarallinen. Keskeistä on , että loppusijoitukseen kohdistuvaa tutkimusta tulee kyetä jatkuvasti ylläpitämään. Tietoa tulee kyetä säilyttämään tuhansia vuosia ja siirtämään keskeistä tietotaitoa tuleville sukupolville.

Pitkäaikaisturvallisuus on tarkastelussa yksi keskeinen sosiotekninen haaste. Ydinjäteyhtiö Posivan selvityksiä kritisoitiin 2010 siitä, että tehty loppusijoituksen pitkäaikaisturvallisuuden perustelu rakentui vain yksittäisen ydinjätekapselin tarkasteluun. Koko loppusijoitusjärjestelmää ei oltu analysoitu. Tästä syystä kattava epävarmuuksien analysointi puuttui.

Sosioteknisiä haasteita ei ilmeisesti ole mahdollista kattavasti kartoittaa tai kartoitettuihin riskeihin liittyviä riskejä ei välttämättä ole mahdollista riittävän laajasti kuvata ja ennakoida. Näitä sosioteknisiä haasteita liittyy mm. pohjaveden virtauksiin, tulevan jääkauden jälkeisiin sulamisvesiin, ilmastonmuutoksen mahdollisiin ympäristöriskeihin, ihmisen tunkeutumiseen loppusijoituslaitoksiin ym. Nämä esimerkit osoittanevat sen systeemisen monimutkaisuuden, joka kyseiseen megahankkeeseen liittyy. Kukaan ei voi tietää kaikkia merkittäviä riskejä eikä kenelläkään ole niihin ratkaisua.

Epävarmuuden ymmärtäminen ja sietäminen on välttämätöntä. Tietoa ei missään tapauksessa ole riittävästi käytettävissä siinä vaiheessa kun loppusijoituspäätökset tehdään. Tietoa joudutaan keräämään prosessin kuluessa. On välttämätöntä olla varautunut suunnittelemattomiin asioihin, jopa sellaisiin jotka edellyttävät aloitetun loppusijoituksen keskeyttämistä tai lopettamista kesken prosessin.

Vastuullista on kysyä onko edellä lyhyesti kuvattu tulevaisuushorisontti hahmotettavissa ja hallittavissa. Rehellinen vastaus on todennäköisesti, että ei ole. Kun sitten "taloudelliset realiteetit" kuitenkin ja joka tapauksessa ohjaavat tekemään päätöksen loppusijoituslaitoksen rakentamisesta, niin vahinkojen minimoimisen varmistavat prosessit ovat sananmukaisesti elintärkeitä. Yksittäinen hyvä asiantila tässä kokonaisuudessa on se, että ydinvoimainsinöörien ammattikunnalle riittää töitä ad infinitum.


Pohdinnan lähteenä:
Litmanen, M., Kojo, M. & Nurmi, A. (2013). Megaluokan sosiotekninen projekti välietappiin - Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen haasteiden ja epävarmuuksien tulevaisuushallinta. Futura. 2/2013.

Knowledge and measurability

Our culture emphasizes measuring. What can be measured exists, and what is not measurable does not exist. What is known can be measured, and only measurable knowledge counts.

Wilk (2013) emphasizes eloquently that "the benighted ignoramuses" tell us that internet will make all human knowledge available to every human being on earth. What in reality is the case is that most knowledge is in a form that can never be reduced to print (or numbers). Most of what can be expressed in words or numbers never gets to be published in any form. What gets published is discovered by people who "are knowledgeable enough, and experienced enough to fully understand and make use of it." And what can be understood today, will soon be lost because the culture that holds the keys for comprehension will be gone. (Ibid.)

What Wilk talks about is something closely related to tacit knowledge, i.e. knowledge that is difficult or not possible to capture by means of writing or even by means of speech. Somehow contemporary cultural interpretations discard or even deny that what is not known or what cannot be known. These hidden aspects of reality get to be socially constructed as something not existing. This denial of relevant aspects of our realities can and will be a major issue and problem.

Massive corporate ICT systems are the fad today. We aim at capturing "everything" within these systems, believing that all relevant small and large organizational issues can be saved in numeric form, to be analyzed and utilized in decision making. The issue of the rigidity of such information handling systems vis-á-vis rapidly changing intra and extra organizational realities is something worth deep probing. What is the issue here is the distortion caused by believing that the truth is in there, within the systems, in numeric form. What is not in numbers, what is not known, not said, and cannot be expressed in words can be, and obviously is, something very relevant and should also be considered. (Säntti, 2013)

We obviously can conclude, that -- in opposition to whatever Financial Times says (Wilk, 2013) -- all knowledge will not be in internet or in corporate information systems, not now and not ever.



Säntti, R. (2013). Avoid getting caught a prisoner of Human Resource Information Systems. https://wiki.metropolia.fi/download/attachments/19507750/somepentujen_kasikirja.pdf?version=2&modificationDate=1363088776000

Wilk, J. (2013). The pageantry of the mind: content philosophy and a psychoanalytic point of view. In Frank Martela et al. Esa Saarinen Elämän filosofi.
https://aaltodoc.aalto.fi/bitstream/handle/123456789/10888/isbn9789526052274.pdf?sequenc=1

E. Saarisen ajattelu

Elämän filosofi -seminaarissa käytiin kattavan perusteellisesti lävitse E. Saarisen ajattelun kehitystä. Omalta osaltani Miettisen ja Saarisen Muutostekijä (1990) oli se "räjähdysvoimainen" teos, joka ohjasi paneutumaan Saarisen ajatteluun. Muistan, että tuolloin kirjan teema siirtymisestä nöyryyttämisestä ihmisten aitoon arvostamiseen tuntui välttämättömältä, mutta samalla mahdottomalta tavoitteelta. 

Seminaarissa käytetyt n. 15 puheenvuoroa muodostivat hengästyttävän tiiviin kokonaisuuden. Yritysjohtajien ja muiden puhujien näkemyksien mukaan E. Saarisen anti suomalaiselle johtamisajattelulle on ollut merkittävä. Jorma Ollilan mukaan Saarinen kykenee kohtaamaan johtajan maailman tämän arjessa, johtajien ollessa kiireistä, lyhytjänteistä, paineista ja yleisesti kyynistä joukkoa. Pentti Korhosen nostama ajatus ihmisestä eläimenä, joka rakentaa itse omat häkkinsä ja johtamisen tarkoituksesta vapauttaa itsemme ja toiset näistä oli positiivinen; erityisesti johdon näkemykseksi. Ollila totesi myös, että johtajien ajasta 70% menee viestintään ja henkilöstöjohtamiseen. Tämän teeman voisi ajatella painottavan vielä enemmän henkilöstöjohtamisen merkitystä.

Kaltaisiani Pafos-seminaarin käyneitä oli käsiäänestyksestä päätellen ylivoimainen valtaosa osallistujista. Tätä porukkaa edustaville puhujille satunnaiset glorifioinnin ylilyönnitkin sallittaneen 60-vuotisjuhlaseminaarissa. 

Tilaisuudessa julkaisut Elämän filosofi -juhlakirja vaikuttaa ehdottomasti tutustumisen arvoiselta. James Wilk'in rationalismin kritiikki taitaa nousta omalla listallani ensimmäisten luettavien joukkoon. Sitten ehkäpä Kirsti Lonka, Ilkka Niiniluoto ja Heikki Peltola.