Knowledge and measurability

Our culture emphasizes measuring. What can be measured exists, and what is not measurable does not exist. What is known can be measured, and only measurable knowledge counts.

Wilk (2013) emphasizes eloquently that "the benighted ignoramuses" tell us that internet will make all human knowledge available to every human being on earth. What in reality is the case is that most knowledge is in a form that can never be reduced to print (or numbers). Most of what can be expressed in words or numbers never gets to be published in any form. What gets published is discovered by people who "are knowledgeable enough, and experienced enough to fully understand and make use of it." And what can be understood today, will soon be lost because the culture that holds the keys for comprehension will be gone. (Ibid.)

What Wilk talks about is something closely related to tacit knowledge, i.e. knowledge that is difficult or not possible to capture by means of writing or even by means of speech. Somehow contemporary cultural interpretations discard or even deny that what is not known or what cannot be known. These hidden aspects of reality get to be socially constructed as something not existing. This denial of relevant aspects of our realities can and will be a major issue and problem.

Massive corporate ICT systems are the fad today. We aim at capturing "everything" within these systems, believing that all relevant small and large organizational issues can be saved in numeric form, to be analyzed and utilized in decision making. The issue of the rigidity of such information handling systems vis-á-vis rapidly changing intra and extra organizational realities is something worth deep probing. What is the issue here is the distortion caused by believing that the truth is in there, within the systems, in numeric form. What is not in numbers, what is not known, not said, and cannot be expressed in words can be, and obviously is, something very relevant and should also be considered. (Säntti, 2013)

We obviously can conclude, that -- in opposition to whatever Financial Times says (Wilk, 2013) -- all knowledge will not be in internet or in corporate information systems, not now and not ever.



Säntti, R. (2013). Avoid getting caught a prisoner of Human Resource Information Systems. https://wiki.metropolia.fi/download/attachments/19507750/somepentujen_kasikirja.pdf?version=2&modificationDate=1363088776000

Wilk, J. (2013). The pageantry of the mind: content philosophy and a psychoanalytic point of view. In Frank Martela et al. Esa Saarinen Elämän filosofi.
https://aaltodoc.aalto.fi/bitstream/handle/123456789/10888/isbn9789526052274.pdf?sequenc=1

E. Saarisen ajattelu

Elämän filosofi -seminaarissa käytiin kattavan perusteellisesti lävitse E. Saarisen ajattelun kehitystä. Omalta osaltani Miettisen ja Saarisen Muutostekijä (1990) oli se "räjähdysvoimainen" teos, joka ohjasi paneutumaan Saarisen ajatteluun. Muistan, että tuolloin kirjan teema siirtymisestä nöyryyttämisestä ihmisten aitoon arvostamiseen tuntui välttämättömältä, mutta samalla mahdottomalta tavoitteelta. 

Seminaarissa käytetyt n. 15 puheenvuoroa muodostivat hengästyttävän tiiviin kokonaisuuden. Yritysjohtajien ja muiden puhujien näkemyksien mukaan E. Saarisen anti suomalaiselle johtamisajattelulle on ollut merkittävä. Jorma Ollilan mukaan Saarinen kykenee kohtaamaan johtajan maailman tämän arjessa, johtajien ollessa kiireistä, lyhytjänteistä, paineista ja yleisesti kyynistä joukkoa. Pentti Korhosen nostama ajatus ihmisestä eläimenä, joka rakentaa itse omat häkkinsä ja johtamisen tarkoituksesta vapauttaa itsemme ja toiset näistä oli positiivinen; erityisesti johdon näkemykseksi. Ollila totesi myös, että johtajien ajasta 70% menee viestintään ja henkilöstöjohtamiseen. Tämän teeman voisi ajatella painottavan vielä enemmän henkilöstöjohtamisen merkitystä.

Kaltaisiani Pafos-seminaarin käyneitä oli käsiäänestyksestä päätellen ylivoimainen valtaosa osallistujista. Tätä porukkaa edustaville puhujille satunnaiset glorifioinnin ylilyönnitkin sallittaneen 60-vuotisjuhlaseminaarissa. 

Tilaisuudessa julkaisut Elämän filosofi -juhlakirja vaikuttaa ehdottomasti tutustumisen arvoiselta. James Wilk'in rationalismin kritiikki taitaa nousta omalla listallani ensimmäisten luettavien joukkoon. Sitten ehkäpä Kirsti Lonka, Ilkka Niiniluoto ja Heikki Peltola.