Ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentaminen on "megaluokan sosiotekninen projekti", jonka tulevaisuushorisontti on laitoksen käyttönäkökulmasta yli sata vuotta ja radioaktiivisten aineiden puoliintumisaikojen vuoksi kymmeniä tai satoja tuhansia vuosia. Päätös loppusijoituksesta on paitsi tekninen, niin myös yhteiskunnallinen ja moraalinen kannanotto. Kiinnostavaa on se, miten kvartaalitalouden ohjaama ja muuten mikroperspektiivillä toimivat yritykset ja yhteiskunnat kykenevät kurottumaan kaikki aikaisemmat hahmotushorisontit ylittävään supermakroperspektiiviin. Näin vielä asiassa, joka on potentiaalisesti erittäinen vaarallinen. Keskeistä on , että loppusijoitukseen kohdistuvaa tutkimusta tulee kyetä jatkuvasti ylläpitämään. Tietoa tulee kyetä säilyttämään tuhansia vuosia ja siirtämään keskeistä tietotaitoa tuleville sukupolville.
Pitkäaikaisturvallisuus on tarkastelussa yksi keskeinen sosiotekninen haaste. Ydinjäteyhtiö Posivan selvityksiä kritisoitiin 2010 siitä, että tehty loppusijoituksen pitkäaikaisturvallisuuden perustelu rakentui vain yksittäisen ydinjätekapselin tarkasteluun. Koko loppusijoitusjärjestelmää ei oltu analysoitu. Tästä syystä kattava epävarmuuksien analysointi puuttui.
Sosioteknisiä haasteita ei ilmeisesti ole mahdollista kattavasti kartoittaa tai kartoitettuihin riskeihin liittyviä riskejä ei välttämättä ole mahdollista riittävän laajasti kuvata ja ennakoida. Näitä sosioteknisiä haasteita liittyy mm. pohjaveden virtauksiin, tulevan jääkauden jälkeisiin sulamisvesiin, ilmastonmuutoksen mahdollisiin ympäristöriskeihin, ihmisen tunkeutumiseen loppusijoituslaitoksiin ym. Nämä esimerkit osoittanevat sen systeemisen monimutkaisuuden, joka kyseiseen megahankkeeseen liittyy. Kukaan ei voi tietää kaikkia merkittäviä riskejä eikä kenelläkään ole niihin ratkaisua.
Epävarmuuden ymmärtäminen ja sietäminen on välttämätöntä. Tietoa ei missään tapauksessa ole riittävästi käytettävissä siinä vaiheessa kun loppusijoituspäätökset tehdään. Tietoa joudutaan keräämään prosessin kuluessa. On välttämätöntä olla varautunut suunnittelemattomiin asioihin, jopa sellaisiin jotka edellyttävät aloitetun loppusijoituksen keskeyttämistä tai lopettamista kesken prosessin.
Vastuullista on kysyä onko edellä lyhyesti kuvattu tulevaisuushorisontti hahmotettavissa ja hallittavissa. Rehellinen vastaus on todennäköisesti, että ei ole. Kun sitten "taloudelliset realiteetit" kuitenkin ja joka tapauksessa ohjaavat tekemään päätöksen loppusijoituslaitoksen rakentamisesta, niin vahinkojen minimoimisen varmistavat prosessit ovat sananmukaisesti elintärkeitä. Yksittäinen hyvä asiantila tässä kokonaisuudessa on se, että ydinvoimainsinöörien ammattikunnalle riittää töitä ad infinitum.
Pohdinnan lähteenä:
Litmanen, M., Kojo, M. & Nurmi, A. (2013). Megaluokan sosiotekninen projekti välietappiin - Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen haasteiden ja epävarmuuksien tulevaisuushallinta. Futura. 2/2013.
