E. Saarisen ajattelu

Elämän filosofi -seminaarissa käytiin kattavan perusteellisesti lävitse E. Saarisen ajattelun kehitystä. Omalta osaltani Miettisen ja Saarisen Muutostekijä (1990) oli se "räjähdysvoimainen" teos, joka ohjasi paneutumaan Saarisen ajatteluun. Muistan, että tuolloin kirjan teema siirtymisestä nöyryyttämisestä ihmisten aitoon arvostamiseen tuntui välttämättömältä, mutta samalla mahdottomalta tavoitteelta. 

Seminaarissa käytetyt n. 15 puheenvuoroa muodostivat hengästyttävän tiiviin kokonaisuuden. Yritysjohtajien ja muiden puhujien näkemyksien mukaan E. Saarisen anti suomalaiselle johtamisajattelulle on ollut merkittävä. Jorma Ollilan mukaan Saarinen kykenee kohtaamaan johtajan maailman tämän arjessa, johtajien ollessa kiireistä, lyhytjänteistä, paineista ja yleisesti kyynistä joukkoa. Pentti Korhosen nostama ajatus ihmisestä eläimenä, joka rakentaa itse omat häkkinsä ja johtamisen tarkoituksesta vapauttaa itsemme ja toiset näistä oli positiivinen; erityisesti johdon näkemykseksi. Ollila totesi myös, että johtajien ajasta 70% menee viestintään ja henkilöstöjohtamiseen. Tämän teeman voisi ajatella painottavan vielä enemmän henkilöstöjohtamisen merkitystä.

Kaltaisiani Pafos-seminaarin käyneitä oli käsiäänestyksestä päätellen ylivoimainen valtaosa osallistujista. Tätä porukkaa edustaville puhujille satunnaiset glorifioinnin ylilyönnitkin sallittaneen 60-vuotisjuhlaseminaarissa. 

Tilaisuudessa julkaisut Elämän filosofi -juhlakirja vaikuttaa ehdottomasti tutustumisen arvoiselta. James Wilk'in rationalismin kritiikki taitaa nousta omalla listallani ensimmäisten luettavien joukkoon. Sitten ehkäpä Kirsti Lonka, Ilkka Niiniluoto ja Heikki Peltola.